MITÄ WICCA ON?
"Tee mitä haluat, kunhat et vahingoita." Rede, Wiccojen ainoa elämänohje
a) kunhat et tietääksesi vahingoita
b) kunhat et nähdäksesi vahingoita
c) kunhat et uskoaksesi vahingoita
d) kunhat et luullaksesi vahingoita
LIKE-kustantamo on lopullisesti pilannut maineensa julkaisemalla aiheesta ihmeellisen tyhjänpäiväisen Suomalaisakateemisin voimin kootun opuksen. Sen sijaan apulaiuslaisen asiallisesti kerrottaisiin mitä Wicca tai saatananpalvonta olennailtaosiltaan on, keskitytään outoon selittelyyn ja puolusteluun, "monikulttuurista" "arvoksekustelua" ilman asiasisältöä. Nämä sopulit sepustavat kasvissyönnistä, luonnosuojelusta ja marsujen paijaamisesta tällaisen aiheen yhteydessä? Kysymys on akateemisesta "allen nolla"-tutkimuksesta, jolla ei ole edes paperin arvoa. Kirjoittajat ovat näemmä joitain etnoseminaarilaisia, jotka ovat kai valinneet tieteenalansa Harry Potterin tai Tolkienin innoittamana.
Minäpä siis kerron, että noissa mustan magian kulteissa on pelkästään kysymys seksuaalisuudesta, sekusaalisesta hyväksikäytöstä ja rahasta, eikä niitä voi ollenkaan käsittää mistään lapsellisesta, lähes seniilistä Harry-Potter-näkökulmasta. Nämä kultit ovat väkivaltaisen katumafian hienostuneimpia yläkäsitteitä, erittäin taitavien pelureiden organisoimia salaseuroja. Kaikki retoriikka, rituaalit ja uskonnollisuus ovat näissä kulteissa päätähuumaavaa hölynpölyä (myöskään Patentti- ja rekisterihallitukselle sekä opetusministeriölle lähetetyssä Suomen vapaa wicca yhdyskunnan rekisteröintipyynnössä. Opetusministeriö aivan oikein ja triviaalisti ei tietenkää merkinnyt tällaista huuhaaporukkaa rekisteriinsä. Asia on selviö). Tarkoituksena alleviivatun ja totaalisen turhalla puheella on pelkästään johdatella pilivipäistä porukkaa johonkin aivan muuhun kuin henkiseen elämään. Wicca esimerkiksi on pelkästään hienostunut tapa organisoida maukkaita orgioita. Tätä ei mainita rekisteröintipyynnössä, joka on kirjoitettu samanlaisessa hengessä kun teini-ikäinen valehtelee vanhemmilleen missä vietti yön poissa kotoa. Tästä, siis itse pääasiasta, ei LIKEn kirja anna vihjettäkään, saati sitten pureutuisi erittelemään koko de Saden tuotannon ja eurooppalaisen kirjallisuushistorian ylittävää filosofista kysymystä siitä, mikä orgioissa ja sen kaltaisessa seksuaalisuudessa oikeastaan on vaarallista ja mikä vaaratonta.
Kirjassa käsitellään pakanuutta ja naitä kaikkia epämääräisiä orgioiden ja pikkurikollisuuden kulissikultteja jonkinlaisia uskontointa tai uskonnon korvikkeina. Oennaista on kuitenkin se, että tällainen hölynpöly mitä kirjassa akateemisen pedanttiuden kaikella luotaantyöntävyydellä esitellään, ei todellakaan vaadi minkäänlaista uskoa. "Pakanuus on kotonaan maapallolla." Se on totta, ja on melkein rikollista samastaa kreikkalainen monijumaluus, joka on jotakin alkeellista kristinuskoa huomattavasti korkampi teologia pakanuuteen. On totta että kreikkalaisten jumaljärjestelmä viisaasti sisällytti itseensä maan jumalat, Kybelen, Panin ja Dionysoksen. Mutta heillä oli myös Zeus, Pallas Athene ja monia muita, korkaita ja yleviä jumaluuksia. Kristus olisi ollut heille aivan selvästi apollonin hahmo, eikä häntä olisi tarvinnut todellakaan raata ristille, niin kuin näitten idioottien pakanoitten kanssa aina pitää.
Hyvää kirjallisuutta aiheesta edustaa Apuleiuksen Kultainen aasi, jossa oikeasti ollaan magian, sekä mustan että valkoisen jäljillä. Petroniuksen Satyricon on myös hyvää tautatietoa sille joka harkitsee elämänmittaista sukellusta Sadelaiseen tietoteoriaan. De Sadella aina ja kaikkialla esiintyvä ajatus biologisesti ja taloudellisesti voimakkaiden yksilöiden ehdottomista oikeuksista hyväksikäyttää toisia, lahjakkaampiaan, kauniimpiaan, moraalisesti vahvempiaan, on puhtaasti satanistinen.
Valkoinen ja musta magia pitää jyrkästi erottaa toisistaan. Liken lapsellisessa teoksessa ei missään kohtaa tehdä tätä erottelua, kappaleessa Noituus populaarikulttuurissa ainoastaan todetaan että Wicca-kultissa tahallaan sekoitetaan nämä keskenään, suuremman päänsisäisen sekasorron ja hämmennysvaikutuksen aikaansaamiseksi. Valkoinen magia on jonkinlaista syvällistä ensyklopedismia ja luonnonfilosofiaa. Musta magia sen sijaan on tapa hallita joukkoja. Mustan magian eräs päämäärä on valkoisen magian tyhjäksitekeminen. Cornelius Agrippan järkälemäinen Three Books of Occultic Philosophy on minusta kokonaisuudessaan Pliniuksen luonnonhistorian tavoin valkoisen magian perusteos. Ainoastaan rituaalista magiaa käsittelevä kolmas kirja epäilyttää itseäni jonkin verran, enkä anna siitä takuita. Kahta ensimmäistä kirjaa voi lukea antiikin kirjallisuuden poeettisten kuvien systemaattisena inventaariona. Agrippa suhtautui Kabbalan kaltaisiin nykyokkultistien suosimiin teksteihin erittäin kriittisesti, melkein tuomitsevasti. Agrippa on nähdäkseni perusteellisesti alkukristillinen ja sikäli luotettava hahmo. Mitään 1600 luvun jälkeistä okkultismia en suosittele, ellei Strindbergin ja Flaubertin kaunokirjallisia teoksia lasketa mukaan. Amerikkalaisten lahkolaisten tekstejä suorastaan kiellän lukemasta: siinä mantereessa itää ilkeys ja myrkky. Amerikanmantere on harhaajoutumisen vertauskuva. Agrippa on viimeinen luotettava okkultismin lähde, kaikki muu on enemmän tai vähemmän puoskarimaisten arvelijoiden ja omien systeemeidensä höyrypäisten kulttijohtajien toilailuja. Lansimaissa kaikki vakavasti otettavat analyyttiset henget ovat tuon jälkeen esiintyneet rationaalisen tieteen palveluksessa.
Usein tässä kohtaa mainitsemani, itse keksimäni esimerkki kuuluu näin. Enkeli ei jätä jälkiä, vaan lentää. Noita lakaisee jälkensä pois. Luuta siis on noidan lentotaito. Noita väittää olevansa enkeli. Jos huijaus menee läpi, se tarkoittaa mustan magian välierävoittoa.
Noituus liittyy aina mustaan magiaan, ja läheisesti jonkinlaiseen salaseuraiseen prostitutioon, jota esim Kubrick käsittelee huonosti ymmärretyssä viimeisessä elokuvassaan. Noidat ovat naisia. Ja noitien ammattitaito on täydellinen valehtelemisen taito. En ole oppinut tätä akateemisista "perusteoksista", vaan henkilökohtaisesta kanssakäymisestä noitien kanssa. Musta magia on olennaisesti naisvaltainen kultti. Valkoinen magia on pelkästään viisaiden heteroseksuaalisten miesten harrastus. Cornelius Agrippa puhuttelee pelkästään miestä, viisasta miestä, jota hänen tietonsa suojaa houkkioiden ylivallalta. Näillä kentillä eivät liikuskele pienet ja ironiset kaupunkiskenehenget: kysymys on todella syvistä ja mieleenpainuvista virtauksista.
Millä tavalla sitten tämä kaikki on pahaa? Kaupunki-ironikoille, tyhjäpäille raakkelliekeille, seksuaalisuus on pelkkkää halpaa ja rentouttavaa hupia... kunnes he ehkä joskus kohtaavat todella sen oikean väärän tyypin... eräänä aamuna sitten on haava niskassa, ja sydän revitty paikoiltaan.
Saatananpalvonta ei ollenkaan ole mitään yliopisto-opiskelijoiden "monikulttuurista" rastapääleikkiä, vaan äärettömän syvä, täysin todellinen ja kaikki lupauksensa moninkertaisesti pitävä maailma.
Harry Potterista tohtorintutkintonsa suorittaneiden larppaajien kannattaa ehkä miettiä olisiko heidän samaistumiskohteensa, jästin vastakohta, eli velho, sama kuin Hunter S. Thompsonin kirjassa Hell's Angels: A Strange and Terrible Saga of Outlaw Motorcycle Gangs? Vähän tähän tyyliin vihjaa kirjan ainoa järkevä puheenvuoro, Tapio Kangasniemen artikkeli.
Ilmiömäisen tökeröä LIKEn huuhaakirjassa on toisaalta sen akateemisuus ja toisaalta yhteikunnallisen arvostuksen kaipuu. Miten ihmeessä olennaisesti salaseuraksi profiloituva kultti voisi nauttia samalla kertaa yhteiskunnallista luottamusta, jos siis siitä mistä kaikki haluavata tietää, itse salaisuudesta, ei alleviivatusti paljasteta mitään? Esimerkiksi on outoa lukea Johanna Virtasen selitystä Wiccojen initiaatiosta, kun hän joutuu selittämään asiaa sanomatta siitä mitään. En tiedä tällaisten koululaisten wicca-flirteistä, mutta todellisuudessa tuo wicca-initiaatio rinnastuu vaikkapa Moskovalaisten prostituoitujen initiaatioriitteihin, joissa initioijina toimivat mafian tappajat. Voi arvella että siitä hommasta on kaikki ironinen lässähtäneisyys kaukana. Ja poikaystävän sydämentykytykset ovat ymmärrettäviä kun tyttöystävä katoaa viikonlopuksi, jonnekin "kavareiden kanssa". Initiaatioriitti jatkuu subotnik-systeemissä, joka siis tarkoittaa palvelua poliisien jokaviikkoisissa kovakouraisissa orgioissa. Voi vaan ihmetellä kuinka vähän täytyy olla itserakkautta sillä joka näistä menoista, joiden totisesti voi sanoa edustavan uuspakanuutta puhtaimmillaan, nauttii. Vaikka suomen wicca-harrastajat olisivat kuinka imbesillejä ja tietämättömiä tahansa, on kuitenkin selvää että uudella-ajalla tällaisten kulttien rituaalit henkistävät nimen omaan niitä mekanismeja jotka liittyvät prostitutioon, lapsiprostitutioon, ihmiskaupaan yleensä, ja ehkä jossain määrin myös huumekauppaan, siis kaikkeen siihen mikä on sytävämme Saatanan keskeisisntä ja intensiivisintä toimialaa.
Helsingin yliopistolle tämä tyhmyyttä pursuava kirja, josta ovat vastuussa uskontotieteenlaitokselta valmistuneet henkilöt on erittäin vakava skandaali ja tietysti rajattoman syvä häväistys.
Tunnisteet: Dionysos, Flaubert, Henry Cornelius Agrippa, ilkeyden fenomenologia, Jeesus, kohtaaminen, Kubrick, lentäminen, mitä voidaan tietää, näkökulma, okkulttinen filosofia, pahuus, rehellisyys ja valehtelu, Saatana, Suomi