Minulle on käynyt elämäni aikana noin 4-5 kertaa niin, että olen
kuullut "omiani" yms. ollessani yksin kotona. Vuosia sitten
asuessani opiskelupaikkakunnallani rivitalopäätyasunnossa
tapahtui seuraavaa: Kuulin huoneessani kuinka joku selvästi istui
nojatuoliin olkkarissa. No, en ollut moksiskaan koska oli myöhä
ja väsytti. Laitoin kirjan pois ja menin petiin. vähän ajan
päästä olkkarista alkoi kuulua koputusta ikkunalaudalta joka
eteni rytmikkäästi omaan huoneeseeni, samalla olohuoneen puolalta
alkoi kuulua puheensorinaa. Ääni oli selvästi puhetta, vaikka en
erottanut sanoja, kaksi "henkilöä" selvästi paikalla. Ajattelin
mielessäni, että pöh, kylläpä se mielikuvitus nyt laukkaa.
Samassa kuului naurahdus, aivan kuin hahmo olisi halunnut
ystävällisesti sanoa, että kyllä minä täällä olen vaikka sie
siellä silmiä ummistatkin muina naisina. Sitten tilanne loppui,
ja kun menin katsomaan ei siellä tietenkään ollut ketään. Asuin
siis rivarin päätykämpässä, toisen puolen naapuripariskunta
olivat reissussa ja muutenkin puhe ja koputus tulivat selvästi
olkkarista. Ei pelottanut kyllä yhtään, koska tunsin koko ajan
ettei siellä oleva taho ole epäystävällinen. Ja sitten asiaan:
jossain opuksessa joskus sanottiin, ettei hengille tai
kummituksille saa esittää kysymystä siitä mitä ne haluavat? Miten
tällainen kohtaaminen pitäisi hoitaa? olla niinkuin ei olisikaan?
Lapsena ollessani sairaalassa näin sänkyni vieressä vanhan naisen
pitkässä mustassa puvussa ja tukka nutturalla, kuten enen
vanhaan. Nainen oli sairaan ja väsyneen näköinen ja minä istuin
sängyssäni ja juttelin sille naiselle koko yön. Hän vain katseli
hiljaa. Intin vuosia vanhemmilleni että siellä huoneessa oli
vanha mummo, mutta tietenkään lasten osastolla ei ole mummoja.
Jos näitä vielä tulee (tosin tätä tapahtuu äärettömän harvoin,
olen nyt 30v ja näitä tapauksia on tulkinnasta riippuen ollut
tosiaan korkeintaan viisi.) mikä olisi oikea kohtaamistapa, jos
tilanne on sellainen että joutuu "naamatusten"? |
