Jälleen hieman teoreettisemmalle puolelle menevä kysymys. Eli
millainen on suhtautumisenne tieteeseen, tieteelliseen
tutkimukseen, ja sen suhteeseen uskonnolliseen
elämänkatsomukseen, omaan elämänkatsomukseenne tai elämään
yleensä?
Monet ns. tieteelliseen maailmankuvaan luottavat kun tuntuvat
katsovan uskonnollisia elämänkatsomuksia hieman alaviistoon.
Toisaalta taas monet, jotka identifioivat maailmankuvansa
ennemminkin uskonnolliseksi, suhtautuvat tieteelliseen
tutkimukseen epäluuloisesti, tai jopa vihamielisesti.
Sitten taas on ihmisiä jotka ajattelevat, että tiede ja
uskonnollisuus voivat hyvinkin elää sulassa sovussa, elämän ns.
eri alueilla valliten, tai jopa toisiaan täydentävinä elämän
jäsentäjinä.
Millaisia näkemyksiä teillä on?
Itse olen tätä kysymystä paljon pohtinut, sillä tilanteeni on
tavallaan aika ristiriitainen: Olen nimittäin itse
yliopisto-opiskelija, suuntautunut uskontotieteelliseen ja
teologiseen tutkimukseen. Luen siis esimerkiksi paljon sellaisten
tutkijoiden teoksia, jotka pyrkivät selittämään uskonnon
ilmiökentän johonkin materiaaliseen, sosiaaliseen, biologiseen
tms. seikkaan pohjautuen, lyhyesti: selittämään uskonnon ilmiön
tieteellisin kriteerein.
Tällainen tutkimus on minusta tavattoman kiehtovaa, enkä haluaisi
mitään muuta tehdä, mutta silti koen että oma vakaumukseni pysyy
tämän tutkimuksen ulkopuolella, vaikka myös tutkijoiden esittämiä
ajatuksia punnitsen ja ne voivat suurestikin rikastaa
ajatusmaailmaani.
Uskonnollisen kokemisen ja uskonnon tieteellisen tutkimisen
dilemma on itse uskontotieteessäkin paljon pohdittu kysymys, ja
esimerkkinä tieteen ja uskonnon suhteesta tietysti erittäin
kärjistetty. Mutta ihan yleisemmälläkin tasolla kiinnostaisi
tietää, miten suhtaudutte tieteen rooliin.
Itse ajattelen tieteellisen tutkimisen olevan ihmiselle
luontaista ja kiinnostavaakin se on, mutta mitä enemmän olen
tutustunut tieteelliseen maailmaan sitä enemmän myös ajattelen,
ettei tiede ainakaan nykyisillä kriteereillään millään kykene
tavoittamaan kaikkia elämän olennaisia puolia ja osa-alueita.
Elämän suuret kysymykset eivät ainakaan minun silmissäni menetä
lumovoimaansa ja mystisyyttään, vaikka niitä kuinka tulkittaisiin
ja selitettäisiin tieteellisesti.
Toisaalta, tieteellinen ajattelu ja jopa ns. tiedeuskovaisuuden
ilmiö (eli että uskotaan sokeasti tieteen tuloksiin ym.) voi
mielestäni olla vahingollistakin ihmisille. Jos kaikki yritetään
väkisin selittää tieteellisillä metodeilla, voidaan mennä pahasti
harhaankin. |
Thesselay
