Olenkohan nyt ihan hörhö,mutta tunnustan olevani melkoisen,joskus
ehkä turhankin taikauskoinen..
Sirottelen kaatuneen suolan olkani yli,koputan puuta,sanon
"terveydeksi" kun joku aivastaa,syljen mustalle kissalle (tosin
jos se juoksee vasemmalta puolelta tietä,oka on kuulemma se
"paha",en katso peilinsirpaleista kuvajastani...jne,jne.
Okei,kuulostaa kai että olisin neuroottisesti taikauskoisten
tapojeni orja,mutta ei asia ole ihan niinkään.
En noudata orjallisesti jokaista pikku sattumusta,enkä koe siitä
syyllisyyttä jälkikäteen.
Mutta minusta on hauskaa,että nykymenoa voi sopivasti "höystää"
näillä "wanhoilla tawoilla ja tottumucsilla",ja tehdä siitä vähän
jännempää vuokrakuittien ja liikenneruuhkien lomaan ;) |