Rauna
 Muistan kirkkaana hetken lapsuudestani. En edes ollut enää pieni lapsi, ennemminkin koululainen. Luin Maameri-kirjasarjaa, uppoutuneena, lumoutuneena ja ihastuksissani. Suljettuani sarjan viimeisen kirjan minut valtasi haikeus. Maailma kirjoissa oli niin lumoava, täynnä magiaa ja siten täynnä mahdollisuuksia. En tiedä miksi, mutta menin kysymään vanhemmiltani onko maailmassa oikeaa taikutta. En tarkoittanut kysymyksellä silmänkääntötemppuja, vaan ihan oikeaa taikuutta. Kiehtovaa, mystistä ja häkellyttävää. Taikuutta, joka muuttaa tavallisen maailman hetkellisesti joksikin muuksi, taikuutta, jossa on pisara jotain elämää suurempaa. Mysteerejä, jotka ovat löydettävissä jos jaksaa uskoa.

Ei varmastikaan yllättävää jos kerron vanhempieni vastanneen, että taikuus elää ainoastaan kirjojen kansien välissä. Taikuus on mielikuvituksen tuote, ei todellisuutta. Pettymykseni oli yllättävän suuri. Koska olin jo niin vanha en voinut puhjeta kyyneliin vanhempieni nähden niin lapsellisesta syystä, mutta illalla nukkumaan mennessä itkin katkerasti maailman tylsyyttä ja tavanomaisuutta. Edes pieni ripaus taikutta olisi riittänyt minulle, pieni mahdollisuus nähdä keijujen tanssivan kuutamoyönä tai tieto siitä, että jossain elää edes yksi henkilö, joka voisi osata magiaa. Ehkä en sisimmässäni kuitenkaan koskaan lakannut uskomasta ja toivomasta, mutta hetki jäi silti mieleeni käännekohtana aikuisuuteen, hetkenä jolloin lapsen satumaailma, jossa elin mielikuvituksen ja todellisuuden rajamailla lakkasi olemasta. Lapsuuden luottamus siihen, että tarinat voivat muuttua todeksi särkyi.

Lastenkirjojen jäätyä taakse, törmäsin seuraavan kerran noituuteen ja taikuuteen lukiessani Helsingin Sanomien kuukausiliitettä. En voinut uskoa silmiäni lukiessani sieltä, että on olemassa nuoria aikuisia, ikäisiäni, jotka ihan tosissaan uskovat voivansa muuttaa maailmaa magialla, taikuudella! Kuinka lapsellista ja typerää, miten joku oli voinut jäädä lastenkammarin satujen lumoihin. Tunsin suurta hämmennystä. Ja silti, sisimmässäni tunsin lämpimän ailahduksen, en ollutkaan ainoa. Maailmaan oli taas astunut taikuuden mahdollisuus. Mieleeni oli syöpynyt sana wicca, eikä tuo sana sieltä koskaan pyyhkiytynyt pois.

Vuodet kuluivat etsin ja etsin. Liityin katoliseen kirkkoon, koska koin niin voimakaan elämyksen eksyessäni kerran kirkkoon ja polvistuessani siellä Neitsyt Marian eteen. En ollut koskaan kokenut Jumalaa läheisenä vaan pelottavana auktoriteettina. En uskaltanut rukoilla Jumalaa, mutta kohottaessani katseeni kuunsirpillä seisovaan, lasta sylissään kantavaan madonnaan, jonka pään yllä kaartui kaksitoista tähteä koin tulleeni kotiin. Tässä oli minun rauhani ja minun Suuri Äitini. Lempeä, lohduttava, uutta synnyttävä Äiti jonka lapsi koin olevani viimeistä veripisaraani myöten. Kuinka lempeältä ja vahvalta hän näyttikään. Ikiaikaiselta ja viisaalta. Katolisen kirkon aika kului Mariaa ja Mariaan liittyviä mysteerejä tutkiessa ja ennen pitkää löysin Marian takaa Jumalattaren.

Polku pois kirkosta ja Jumalatarta palvovaksi uuspakanaksi ei ollut helppo. Koin suurta ahdistusta ja syyllisyyttä, sillä olin saanut tiukan kristillisen kasvatuksen. Oli monta epäröinnin ja epävarmuuden vuotta, mutta tiesin löytäneeni oman elämäni totuuden. Tahdoin uskoa ihmeisiin, keijuihin ja Äiti Maahan. Tunsin, että kulkiessani metsässä olin kirkossani ja jokaisen puun ja mättään takana oli toinen salattu maailma metsänhenkineen ja ikivanhoine Jumalineen. Tavatessani internetissä muita kaltaisinai, wiccoja ja noitia tiesin tulleeni samoin ajattelevien ihmisten joukkoon. Ihmeellistä kyllä, näen edelleen Jumalattaren Äiti-aspektissaan Neitsyt Mariana, lempeänä, suojelevana ja lohdullisena. Näen myös elämäni sellaisena kuin lapsena, elämänä jossa on ripaus taikuutta, magiaa joka muuttaa tavallisen maailman hetkelliseksi joksikin muuksi, taikuutta jossa on pisara jotain elämää suurempaa. Vanhempani olivat tavallaan oikeassa: taikuutta on myös kirjojen kansien välissä ja taikuus on mielikuvitusta.

BB

Rauna

(Rauna)
 
Ylläolevan tekstin kopioiminen ja käyttöoikeus
 
Creative Commons LicenseYllä oleva artikkeli Rauna on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen 1.0 Suomi lisenssillä.

Sinulla on oikeus Jakaa ja Muuttaa tätä teosta kunhan käyttö on Epäkaupallista ja Nimeät lähteen ja luot linkin tähän lähdesivulle. Ohjeet | Instructions.
 
Kolumnit & Pakinat
 Noita legendoja on
Alun vaikeudesta
Minun elämäntapani
Uskontojen hysteriaa?
Hektinen maailma
Opettaisinpa opettajalle uskontoa
Kateus ja viha
Eteenpäin polullani
Kaapissa elämisestä
Voimaeläimet
Vieraalla maalla;Thaimaa
Ajatuksiani magiasta ja vastuusta
Kaikki eivät ilkeyttään yhdistä meitä pahaan
Kokemukseni Enkeli-terapiasta
Tempus fugit, Naturam sanat.
 
Luonnonuskonnot
 Magian Lait
 
Henkilökuvat
 Tyrni
Idonea
Elizabeth
Oceana
Rauna
Tiernajac
CeriMama
louhi
 
  Päävalikko
 

Näiden sivujen sisältö on pääosin lisensoitu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen 1.0 Suomi lisenssillä.
CC-merkittyä sisältöä saa kopioida ja muuttaa kunhan käyttö on epäkaupallista ja nimeät lähteen ja luot linkin näille sivuille.

© 2004-2007 Varjojenkirja.com - Kuvien kopiominen kielletty. Tekstin käyttäminen CC lisenssin alaista.
© 2004-2007 Varjojenkirja.com - Images copying forbidden. Text usage under CC licence.

Palvelun tarjoaa / service provided by Saunatontut