 |  |  | | Mitä ovat Wiccalaisuus ja noituus | |    | | |
Wiccalaisuudesta ja noituudesta on viime vuosina keskusteltu ja kiistelty sekä mediassa että ihmisten keskuudessa. Aiheesta on ollut liikkeellä kaikenlaisia huhuja ja juttuja, ja hyvin monet niistä täysin puuta heinää. Tämän artikkelin tarkoitus on ensinnäkin oikoa muutamia väärinkäsityksiä, sekä kertoa, mitä wicca todellisuudessa on ja mitä se ei ole, yhden wiccaa uskontonaan harjoittavan ihmisen näkökulmasta.
Wicca on liitetty välillä saatananpalvontaan ja yleensäkin kaikenlaiseen pahaan, välillä taas jonkinlaiseen roolileikkiin tai hokkuspokkustemppuiluun. Nämä rinnastukset ovat hyvin kaukana totuudesta. Me emme uhraa eläviä olentoja rituaaleissamme, emme viiltele itseämme emmekä potki hautakiviä. Emme myöskään heittele tulipalloja, paisko demoneita seinille, emmekä osaa muuttaa sammakkoa prinssiksi. Nämä mielikuvat ovat peräisin elokuvista ja televisiosta, eikä niillä ole wiccan kanssa mitään tekemistä.
Sen sijaan wicca on uskonto ja elämäntapa. Mutta millaisesta uskonnosta on sitten kyse? Yksinkertaisesti ilmaistuna kyseessä on uuspakanallinen luonnonuskonto, jossa luonto nähdään jumaluuden ilmentymänä. Pidämme luontoa pyhänä, kunnioitamme kaikkea elävää, ja pyrimme elämään sopusoinnussa luonnon ja sen kiertokulkujen kanssa. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa, millaisia ovat wiccan säännöt ja mihin me sitten oikein uskomme?
Uskonnon perusta
Ensinnäkin, wiccassa ei ole tiukkoja sääntöjä tai käskyjä, joita pitäisi orjallisesti ja kirjaimellisesti noudattaa. Sen sijaan tärkeimmät sääntömme ovat positiivisia elämänohjeita ja kehotuksia, jotka kannustavat henkilökohtaiseen pohdintaan. Tärkein ohjeemme tunnetaan nimellä Wiccan Rede ja se kuuluu seuraavasti: Tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita ketään. Tämä ei tarkoita sitä, että saisimme tehdä mitä ikinä huvittaa, vaan pikemminkin sitä, että seuraa oman sydämensä ääntä ja toimii sen mukaan, pyrkien samalla siihen, ettei omista toimista aiheudu muille vahinkoa.
Toinen tärkeä sääntömme on niin sanottu Kolminkertaisuuden Laki, eli kaikki mitä teet, palaa sinulle kolminkertaisena takaisin. Tämä ajatus perustuu uskomukseen, jonka mukaan maailmankaikkeudessa kaikki on yhteydessä kaikkeen, ja tämän vuorovaikutteisuuden seurauksena jokaisella teollamme on vaikutuksensa myös meihin itseemme. Tämä sääntö kehottaa pohtimaan tekojensa seurauksia ja myös kantamaan niistä vastuun.
Kuten useimmissa muissakin uskonnoissa, myös wiccassa on olennaista usko jumaluuteen. Wiccalainen jumaluuskäsitys perustuu näkemykseen, että koko maailmankaikkeus on jumalallisen energian ilmentymää, jumaluus nähdään kaikessa läsnä olevana, elämää synnyttävänä ja luovana voimana. Periaatteessa sitä voisi siis kutsua yksinkertaisesti Elämänvoimaksi. Koska näin suurta voimaa on aika vaikeaa lähestyä, wiccassa sille annetaan kasvot Jumalattaren ja Jumalan muodossa. Jumalatar edustaa elämänvoiman feminiinistä puolta, Jumala puolestaan maskuliinista. Kumpaakaan ei arvosteta toisen yli, vaan kumpikin olemuspuoli on yhtä tärkeä, sillä yhdessä ne saavat aikaan sen, mitä kutsutaan Elämäksi.
Wiccalaisilla on myös omat juhlapäivänsä, jotka seuraavat luonnon kiertokulkua ja vuodenaikojen vaihtelua. Näitä juhlapäiviä on vuodessa kahdeksan, ja yleensä niitä kutsutaan sapateiksi. Niiden nimet ovat Samhain (wiccalainen uusi vuosi 31.10), Yule (talvipäivänseisaus 21.12), Imbolc (luonnon herääminen 1.2), Ostara (kevätpäiväntasaus 21.3), Beltane (hedelmällisyyden juhla 1.5), Litha (kesäpäivänseisaus 21.6), Lughnasadh (sadonkorjuun alku 1.8) ja Mabon (syyspäiväntasaus 21.9). Sapatit juhlistavat auringon vuotuista kiertoa seisaus- ja tasauspäivinä, sekä maanviljelyksen eri vaiheita, kylvöä, kasvua, korjuuta ja lepoa. Miten näitä sapatteja sitten juhlitaan, on melko pitkälti jokaisen itse päätettävissä. Yleensä siihen kuuluu kuitenkin jonkinlainen rituaali, kyseisen sapatin teemojen pohdiskelua sekä vaikkapa juhla-ateria.
Sapattien lisäksi wiccalaiset viettävät myös kuukausittain täydenkuun juhlia eli esbatteja. Kuu on wiccoille Jumalattaren symboli, jonka vaiheet kuvaavat naisen elämänvaiheita Neitona, Äitinä ja Vanhana Naisena. Täydenkuun juhlat ovat nimensä mukaisesti juhlia, mutta usein niihin liittyy myös työskentelyä ja opiskelua, esimerkiksi magian harjoittamista ja uusien tietojen ja taitojen harjoittelua.
Wicca ja magia
Niin, wiccalaiset todellakin harjoittavat magiaa, ja tämän vuoksi wiccaa kutsutaan myös noituudeksi tai uusnoituudeksi. Magia on kuitenkin ehkä se kaikista väärinymmärretyin asia wiccalaisuudessa. Me emme loihdi vihamiehiämme rupisammakoiksi emmekä myöskään keittele padoissamme mitään luontaislääkkeitä kummempaa. Sen sijaan magiaa voisi määritellä energian suuntaamiseksi tietyn muutoksen aikaan saamiseksi. Koska uskomme kaiken olevan pohjimmiltaan samasta energiasta syntynyttä, voimme myös kanavoida omaa energiaamme itsemme ulkopuolelle ja saada siten aikaan haluamamme muutoksen. Apuna voidaan käyttää erilaisia välineitä, kuten kynttilöitä, nauhoja tai kiviä, mutta tärkein työväline on oma mieli sekä erilaisten tekniikoiden, kuten meditaation ja visualisoinnin hallinta.
Erityisen tärkeää on korostaa vielä sitä seikkaa, että magiaa ei käytetä toisten vahingoittamiseksi. Wiccan Rede ja Kolminkertaisuuden laki pätevät erityisesti juuri magian harjoittamisessa. Sen sijaan magiaa käytetään esimerkiksi parantamis- ja suojelutarkoituksessa. Magialla pyritään oman ja läheisten elämän kohentamiseen ja koko maailman paremmaksi tekemiseen. Magiaa ei myöskään tule käyttää kevyin perustein, vaan ainoastaan silloin kun mikään muu ei tunnu auttavan. Noituus vaatii siis paljon tervettä harkintakykyä ja itsetuntemusta.
Yleisesti wiccan periaatteisiin kuuluu henkiseen kasvuun pyrkiminen ja elämän kunnioittaminen. Pyrimme kaikessa toiminnassamme tasapainoon sekä itsemme että koko maailman kanssa. Tärkeää on myös se, että kannamme vastuun omista teoistamme. Mikään jumaluus ei anna pahoja tekojamme anteeksi, vaan jos teemme jotain väärää, kärsimme sen seuraukset ja pyrimme parhaamme mukaan korjaamaan aiheutuneen vahingon.
Wiccalaiset myös yleensä ovat varsin suvaitsevaisia muita uskontoja kohtaan. Me emme harrasta käännyttämistä, emmekä väitä, että oma uskomme olisi se ainoa oikea. Olemme sitä mieltä, että kaikki uskonnot ovat vain erilaisia tapoja pyrkiä hahmottamaan samaa jumalallista voimaa. Joillekin wicca on se luonnollisin tapa lähestyä jumaluutta, mutta emme väitä, että se olisi kaikille sopiva ja oikea.
Oma polku
Mistä sen sitten tietää, että wicca voisi olla se oma polku? Tämä on hankala kysymys, mutta yleensä ne, jotka ovat löytäneet wiccan, sanovat että wiccaan tutustuessaan he kokivat eräänlaisen "kotiinpaluun tunteen". Wiccasta he siis löysivät nimen niille asioille, joihin ovat aina sisimmässään uskoneet. Tästä syystä onkin tapana sanoa, että wiccaan ei käännytä, vaan se on pikemminkin oman uskonnollisuuden uudelleen löytämistä. Se on syvällä sydämessä tuntuva kutsu, se on tunne, kun olet luonnon keskellä ja tunnet olevasi osa suurempaa kokonaisuutta, maailmankaikkeutta. Koet pyhyyden tunteen katsellessasi merta, metsää tai kuuta. Ja tiedät, että olet kotona, mielen valtaa rauha ja syvä rakkaus ympäröivää maailmaa ja elämää kohtaan.
Nykypäivän wiccoista suuri osa harjoittaa uskontoaan yksin. He lukevat aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja niiden pohjalta kehittävät oman tapansa tehdä asioita ja muokkaavat rituaalit itselleen sopivaan muotoon. Tätä wiccan harjoitustapaa kutsutaan eklektiseksi wiccaksi. Se on yksilöllistä ja antaa mahdollisuuden tehdä asiat juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. On myös niitä, jotka harjoittavat uskontoa ryhmässä eli covenissa. Tätä puolestaan kutsutaan traditionaaliseksi wiccaksi. Traditionaalinen wicca on muotoon sidottua, tiettyjä rituaalikaavoja noudattavaa ja muodollisempaa. Traditionaalisen wiccan tunnetuimmat suuntaukset ovat gardnerilainen ja aleksandrialainen wicca. Gardnerilainen wicca perustuu "wiccan isänä" tunnetun Gerald Gardnerin 1950-luvulla kirjoittamiin rituaaleihin ja oppeihin, aleksandrialainen wicca puolestaan on Alex Sandersin 1960-70-luvulla gardnerilaisuuden pohjalta kehittämä suuntaus. Traditionaalista wiccaa voi harjoittaa ainoastaan ryhmässä, johon voi päästä jäseneksi initiaation eli vihkimyksen kautta. Suomessa coveneita on melko vähän eivätkä ne pidä itsestään meteliä, ja tästäkin syystä monet suomalaisetkin wiccat ovat eklektikkoja.
Wicca on kokonaisvaltainen elämäntapa ja uskonto, jossa pyritään saavuttamaan luonnollinen tasapaino maailman kanssa. Arvostamme juuri tätä elämää kaikessa monimuotoisuudessaan ja myös juhlimme elämää ja sen kiertokulkua. Ihminen nähdään osana luontoa, ja meissä jokaisessa on samaa jumalallista elämänvoimaa, niin kuin kaikissa muissakin elävissä olennoissa. Ympäröivän luonnon kautta koemme henkilökohtaista yhteyttä jumaluuteen, sillä jumaluus on läsnä kaikkialla ympärillämme.
(oceana)
| |  |  |  |
| | | | Ylläolevan tekstin kopioiminen ja käyttöoikeus | | | | |  | Yllä oleva artikkeli Mitä ovat wiccalaisuus ja noituus on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen 1.0 Suomi lisenssillä.
|
Sinulla on oikeus Jakaa ja Muuttaa tätä teosta kunhan käyttö on Epäkaupallista ja Nimeät lähteen ja luot linkin tähän lähdesivulle. Ohjeet | Instructions. | | | | |
| |
