|  |  |  | | Yrttikirjasto > Yrttien kerääminen ja käsittely | |    | | | YRTTIEN POIMINTA, KÄSITTELY JA SÄILÖNTÄ
Yrtit tarjoavat valtavan kirjon mahdollisuuksia ravinto-, lääkintä-, kosmetiikka ja tekniseen käyttöön. Myös erittäin myrkylliseksi tiedettyjä yrttejä on käytetty ja käytetään edelleenkin mm. homeopatiassa. Tutustuessasi eri maista peräisin olevaan kirjallisuuteen, huomaat pian, että myös eri kulttuurit käyttävät yrttejä eri tavoin. Suomessa noudatetaan varmaankin Euroopan tiukinta linjaa.
Ryhdyttäessä kokeilemaan uusia yrttejä, on tietenkin varmistettava ensin lajintuntemus, kasvin kunto, tuoreus ja kasvupaikan puhtaus. Täysin viattomatkin yrtit voivat aiheuttaa eri ihmisillä reaktioita (kuten monet tavanomaiset ravintokasvit). Tyypillisiä ovat erilaiset allergiareaktiot, joiden taustalla on yleensä elimistössä olevien kuona-aineiden nopea purkautuminen. Siksi uutta kasvia kokeiltaessa on aina syytä aloittaa varovasti.
Useimmilla yrteillä on jossain määrin diureettinen vaikutus ja usein sellaista nimenomaan halutaankin. Nestettä poistettaessa on muistettava huolehtia korvaavan puhtaan nesteen (veden) saannista. Myös kaliumin saantiin on kiinnitettävä huomiota. Käytettäviä kasveja on syytä vaihdella sekä vaihtelun itsensä, että mahdollisten haittojen vuoksi.
Luonnonkasvimme ovat ravintokasveina erinomaisia, koska ne ovat itse valinneet kasvupaikkansa. Suomen kesän pitkä päivä tekee ne myös erittäin aromaattisia verrattuna eteläisiin sukulaisiinsa.
KASVIMYRKYTYS
Jos epäilet myrkytystä, yhteys terveyskeskukseen tai myrkytystietokeskukseen (p. 09 4711), noudata tai toimi sieltä annettujen ohjeiden mukaan. Kun hoitoa lähdetään etsimään, niin henkilökunnalle olisi korvaamaton apu, jos kasvi tunnetaan. Jos mahdollista, ota näyte mukaan ruuasta tai kasvista. Omatoimisia hoitoyrityksiä (oksennuttaminen, nesteen juottaminen perähuuhtelut, lääkehiili) ei suositella ilman asiantuntevaa ohjausta. Joissakin myrkytystapauksissa ne voivat jopa nopeuttaa myrkyn imeytymistä.
MITEN VÄLTTÄÄ KASVIMYRKYTYS
Ensisijaisen tärkeää on kasvin varma tunnistaminen. Myrkkykasveilla ei ole yhteisiä tuntomerkkejä.
Myrkky- ja lääkekasvin ero on annostusero, useat tavalliset ravintokasvimmekin ovat myrkyllisiä liiallisesti käytettyinä. Toisaalta jopa tappavan myrkyllisinä pidettyjä kasveja on käytetty yrttilääkinnässä. Jos kasvin tieteellisessä nimessä on sana officinalis, on kasvista hankittava lisätietoa.
Suomessa kasvavista luonnonvaraisista kasveista luokitellaan myrkyllisiksi n. 80 ? 100. Näistä kasveista n. 20 luokitellaan erittäin myrkyllisiksi, toisin sanoen tappaviksi. Usein tiedot kasvien myrkyllisyydestä ovat aika ristiriitaisia. Tästä syystä ei muita kuin varmasti tunnettuja kasveja pidä maistella missään tapauksessa. Monet myrkkykasveista ovat tärkeitä lääkekasveja, mutta on hengen vaarallista kokeilla niitä omin päin.
Ihminen levittää tarmokkaasti myrkkykasveja huone- ja koristekasien saralla. Koristekasveissamme on n. parisataa myrkyllistä lajia. Osa niistä on levinnyt luontoommekin. Kaikki koristekasveiksi viljellyt kasvit ovat myrkyllisiä, koska niiden tuotannossa ei ole noudatettu elintarvikkeisiin sovellettavia määräyksiä. Nämä myrkyt ovat ihmisen itsensä niihin levittämiä.
Jos joku eläin syö jotakin kasvia, niin se ei ole osoitus kasvin vaarattomuudesta: linnut syövät mm. näsiän marjoja jotka ovat ihmiselle tappavan myrkyllisiä.
Huonokuntoisten kasvien pinnalla on usein lähinnä sienien aiheuttamia muutoksia: kasvi voi olla myrkytön, mutta sieni myrkyllinen. Lisäksi kasvi puolustautuu kemiallisesti sieniä vastaan, joten huonokuntoisia kasveja ei pidä käyttää.
Joissakin yrttikirjoissa on myrkyllisyysmainintojen kohdalla menty kohtuuttomaan varovaisuuteen. On syytä tarkistaa asia useista lähteistä. Vanhemmissa yrttikirjoissa taas useinkin neuvotaan käyttämään kasveja, jotka nykytietämyksen mukaan ovat myrkyllisiä. Varman päälle toimittaessa varmistetaan ensin lajintuntemus ja kasvin kunto, sitten tarkistetaan useista uudehkoista lähteistä myrkyttömyys ja lopuksi kokeillaan varovasti.
YRTTIEN YLEISIÄ KERUUOHJEITA
Kerää vain tuntemiasi kasveja
Älä kerää 200 m lähempää valtatietä
Älä kerää 50 ? 100 m lähempää muita maanteitä
Älä kerää pölyetäisyyden sisäpuolelta pikkuteiden varsilta. Maastonmuodot yms. paikalliset seikat tietenkin vaikuttavat asiaan
Älä kerää teollisuuslaitosten läheisyydestä ja kaupunkien keskustoista
Älä kerää runsastyppisiltä kasvupaikoilta esim. navettojen takaa
Varmistu, että alueelle ei ole levitetty keinolannoitteita tai torjunta-aineita
Kerää vain hyvälaatuista tavaraa. Värimuutokset kertovat sienikasvustoista, reiät hyönteisten jäljistä. Kasvit puolustautuvat kemiallisesti
Elä kerää koko kasvustoa, että se pääsee toipumaan
Muista luonnonsuojelun, jokamiehenoikeuksien yms. rajoitukset. Työkaluja (lapio, sirppi, viikate yms.) ei ilman lupaa saa käyttää.
Paras keruuaika on kasteen haihduttua aamupäivällä, sateella tai heti sateen jälkeen ei kannata kerätä
Pidä eri yrtit erillään toisistaan, varsinkin jos ne käsitellään eri tavoin
Käytä ilmavaa keruuastiaa, muovipussia ei pidä käyttää
Keruusaalis on saatava jatko- ja säilöntä käsittelyyn mieluiten heti, ainakin saman päivän aikana
JOKAMIEHEN OIKEUKSISTA
Sallittua ilman eri lupaa on
Kulkea toisen maalla
Yöpyä tilapäisesti toisen maalla
Kerätä sieniä, marjoja, kukkia ja ruohomaisia kasveja
Kerätä maahan pudonneita kasvin osia
Kiellettyä ilman eri lupaa on
Kulkea ja yöpyä toisen viljelymailla ja piha-alueella ja kerätä mitään näistä paikoista
Tehdä avotulta toisen maille
Ottaa puuta kasvavasta, kuivuneesta tai kaatuneesta puusta
Ottaa kasvavasta puusta oksia, juurta, tuohta, kuorta, lehtiä, pihkaa, mahlaa, terhoja, pähkinöitä ja käpyjä
Ottaa sammalta, jäkälää ja turvetta, sekä niittää ruohoa
Luvan saatuaan voi näitäkin asioita tietenkin tehdä. Helpoimmin lupa heltiää metsäyhtiöiltä, kunnilta tms.
Kiellettyä on siis esim. kerätä ilman lupaa koivunlehtiä, pihlajanlehtiä sekä männyn- ja katajanneulasia. Sallittua taas on esim. pihlajan- ja katajanmarjojen kerääminen. Ruohomaisten yrttien keruu pienessä määrin on jokamiehen oikeuksien mukaan sallittua. Jos kerätään runsaasti esim. nokkosta sirpillä leikaten, on keruu rinnastettavissa ruohon niittämiseen, mikä on lain mukaan kiellettyä.
Suojelualueilta keruu on kokonaan kielletty. Suojelualueita ovat luonnonpuistot, kansallispuistot ja pienemmät luonnonsuojelualueet. Useissa niissä myös liikkumista on rajoitettu. Huomioi myös, että monet kasvit ovat rauhoitettuja tietyillä alueilla. Noudata aina kerätessäsi kestävän käytön periaatetta.
Autoa jättäessään monet poimijat aiheuttavat tahtomattaan haittaa. Auto on jätettävä siten, että toinen auto, useimmiten puutavara-auto tai metsäkone, pääsevät niistä ohi, myös yöllä ja viikonloppuisin.
YRTTIEN KÄSITTELY JA SÄILÖNTÄ
Kuivauksen perusteita
On tärkeää, että yrtit saadaan kuivaukseen mahdollisimman nopeasti keräämisen jälkeen. Kuivaaminen ei ole kypsentämistä. Kuivaaminen tuhoaa vain osan mikrobeista. Kuivatun materiaalin säilyvyys perustuu veden vähentämiseen siten, että mikrobien toiminta muodostuu mahdottomaksi ? ne ovat siis horrostilassa, mutta eivät kuolleita. Jos kuivattavan materiaalin lämpötila nousee yli 42 asteen, osa valkuaisaineista kypsyy. Tilavuus ja paino putoavat yleensä 10 ? 20 %:iin alkuperäisestä, lajikohtaiset vaihtelut ovat suuria. Kuivatun tavaran veden määrä on
n. 5 - 10 % alkuperäisestä. Osittainen kostuminen herättää osan mikrobeista (yleensä homeita), jotka voivat olla erittäin myrkyllisiä. Kuivattaessa haihtuu aineita (myös myrkkyjä) ilmaan ? otettava huomioon, jos kuivaus tapahtuu asuintiloissa. Kuivaaminen perustuu ilmanvaihtoon ja vähän lämpöönkin.
Erikasvilajit on syytä kuivata erillään, sillä voimakasaromiset yrtit antavat usein sivumakua miedommille. Kuivauspaikan pitäisi olla pölytön, suojassa auringonvalolta, linnuilta ja hyönteisiltä.
Kuivauslämpötilaksi suositellaan korkeintaan 35 astetta. Liian korkeassa lämmössä yrtit menettävät kauniin värinsä ja tummuvat. Paras tulos saadaan, jos yrttien annetaan kuivua huoneenlämpötilassa ohuena kerroksena yön yli ja sen jälkeen ne pannaan kuivuriin.
Markkinoilla on nykyisin saatavissa erikokoisia ja hintaisia kuivureita, mutta pienemmät määrät on helppo kuivata myös kotikonstein. Esim. yrtit levitetään kuivaan, ilmavaan ja pölyttömään paikkaan ohueksi kerrokseksi kuivausseuloille tai vaikka voipaperin päälle. Sopivia kuivaustiloja saattaa löytyä ullakolta, saunasta, pannuhuoneesta, aitasta, jääkaapin tai leivinuunin päältä. Yrtit voidaan myös kuivata nippuina katon rajaan pingotetuissa naruissa. Kun kimput ovat kuivuneet, niistä irrotetaan käytettävät osat heti, sillä ne menettävät nopeasti arominsa.
Kuivumiseen kuluva aika riippuu kasvien vesipitoisuudesta, kuivausoloista ja eri kasvilajien yksilöllisistä ominaisuuksista esim. miten lujasti vesi on kiinnittynyt kasvisolukkoihin. Kuivurissa kasvit kuivuvat muutamassa tunnissa, ilmavalla ullakolla vajaassa viikossa.
Sopivasti kuivuneet kasvit ovat rapeita ja murtuvat käsissä. Pehmeissä tai nahkeissa kasveissa on vielä liikaa kosteutta. Ylikuivaaminen heikentää aromeita ja on muutenkin turhaa.
Kuivauksen jälkeen materiaali pakataan nopeasti, paras pakkaus on suljettu lasipurkki tai hengittävä paperipussi. Ultraviolettivalo on vihreiden kasvien pahin vihollinen. Säilytä yrtit pimeässä tasalämpöisessä paikassa, jossa ilman kosteus vaihtelee mahdollisimman vähän
FERMENTOINTI
Fermentoinnilla tarkoitetaan biologisen materiaalin jalostamista biologisesti käyttäen hyväksi bakteereita, sieniä tai muita pieneliöitä. Käytännön kannalta on tärkeää tietää tekeekö työn aerobinen vai anaerobinen pöpö. Edelliset tarvitsevat ilman happea ja jälkimmäiset eivät sitä siedä.
Yrttejä fermentoitaessa osa kitkeristä parkkiaineista hajoaa ja syntyy kokonaan uusia aineita. Oikein fermentoitu tuote on helpommin sulavaa ja aromikkaampaa.
Hyviä fermentoitavia kasveja ovat esim. Maitohorsma, punaherukan lehdet, mansikan lehdet ja voikukan lehdet, ts. lehtiä, jotka ovat kitkeriä tai mauttomia.
Hyvää saadaan myös vadelman-, mesiangervon- ja mesimarjan lehdistä, mutta ne ovat muutenkin hyviä. Fermentoimiseen on olemassa useita eri tapoja, tässä on yksi.
Toimi seuraavasti
Levitä kerätyt lehdet nahistumaan muutamaksi tunniksi
Rullaa nahistuneet lehdet kääröiksi ja leikkaa ne karkeaksi silpuksi niin, että lehtisolukot rikkoontuvat. Sullo ne sen jälkeen mahdollisimman tiiviisti lasipurkkeihin.
Laita purkit lämpimään (40 astetta/ 1 ? 2 vrk) paikkaan esim. kuivuriin tai kylmälaukkuun kuumavesipullojen kera. Lämpötila ei saisi vaihdella 1 ? 2 astetta enempää, liian viileässä on homehtumisvaara, liian lämpimässä entsyymit eivät toimi.
Kun lehdet ovat riittävästi hiostuneet (ruskeita ja aromikkaita), ne levitetään kuivumaan. Kuivumisen on tapahduttava nopeasti, etteivät bakteerit ja homesienet pääse pilaamaan aineksia. Kuivuri on paras tässä tapauksessa
Valmiit ainekset säilytetään tiiviissä lasipurkissa valolta suojattuna
PAKASTAMINEN
Pakastaminen sopii parhaiten yrteille, joita käytetään ruoanvalmistukseen, esim. nokkoselle. Ennen pakastamista lehdet tai versot kiehautetaan pienessä vesimäärässä tai höyryssä. Yrttien pakastaminen tuoresilppuna rasioihin sopii useille risti- ja sarjakukkaisille, joita on tarkoitus käyttää sellaisenaan ruokien mausteeksi. Kaikille yrteille pakastaminen ei sovi.
(Ukonpoika) | |  |  |  |
| | | | Ylläolevan tekstin kopioiminen ja käyttöoikeus | | | | |  | Yllä oleva artikkeli Yrttien kerääminen ja käsittely on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen 1.0 Suomi lisenssillä.
|
Sinulla on oikeus Jakaa ja Muuttaa tämän teoksen tekstiosuutta (kuvien kopiointi kielletty) kunhan käyttö on Epäkaupallista ja Nimeät lähteen ja luot linkin tähän lähdesivulle. Ohjeet | Instructions. | | | | |
|
