Luonnonuskonnot
Luonnonuskonnot
Suomessa ja ympäri maailmaa valtauskontojen rinnalla on aktiivisesti toiminnassa monia muita uskontotyyppejä, joista osa on luonnonuskontoja. Nämä uskonnot eivät ole yhtään vähemmän aitoja uskontoja kuin ns. valtauskonnot, vaikka läheskään kaikilla luonnonuskonnoilla ei ole virallisen uskonnon statusta valtioiden uskontojärjestelmissä.
Luonnonuskontoihin luetaan monia erilaisia uskon suuntauksia, joille kaikille on yhteistä luonnon kunnioittaminen ja pitäminen keskeisessä asemassa. Myös ennen kristinuskon rantautumista vallalla olleita muinaisuskontoja sanotaan yleisesti luonnonuskonnoiksi koska muinaisuskonnot olivat lähes poikkeuksetta luontokeskeisiä uskontoja (kuten esimerkiksi shamanismi) vaikka läheskään kaikilla muinaisuskonnoilla ei nykypäivänä ole erillistä nimeä.
Luonnonuskonnot eroavat toisistaan paljonkin, dualistisesta (kaksi jumaluutta) uskosta henoteistiseen (monijumalusko jossa yksi "pääjumala" ja useampi "alijumala") ja polyteistiseen (monia samanarvoisia jumalia) uskoon, mutta paljon yhdistäviäkin piirteitä on, kuten samantyyppiset jumaluudet, jotka eroavat nimiltään kuitenkin kulttuurikohtaisesti.
Suomessa luonnonuskontojen asema on melko huono, vaikka luonnonuskontojen harjoittajia onkin useita tuhansia. Eräitä luonnonuskontoja on yritetty saada virallisen uskonnon asemaan, mutta nämä yritykset ovat tyssänneet ennakkoluuloihin ja perusteoksien puutteeseen tai sekavuuteen.
Virallisella uskonnolla tulee Suomen uskontojärjestelmän mukaan olla perusteos (kuten ev.lut Raamattu, islamin Koraani tai juutalaisten Talmud), mitä harvalla luonnonuskonnolla on, johtuen lähinnä luonnonuskontojen iästä, sillä monen luonnonuskonnon juuret menevät ajalle ennen ajan laskun alkua, jolloin ei välttämättä osattu eikä koettu tarpeelliseksi kaiken kirjaamista.
Suomen luonnonuskonnot
Suomessa on aktiivisesti toiminnassa useita erilaisia luonnonuskontoja joiden juuret ovat uskonnosta riippuen mm. kelttiläisessä, germaanisessa tai skandinaavisessa kulttuurissa. Moniin nykyaikaisiin niin sanottuihin uuspakanuususkontoihin on kuitenkin sekoittunut useampia eri kulttuuriperintöjä.
Tässä listataan yleisimmät - ei ainoat - Suomen luonnonuskonnoiksi luettavat luonnonuskosuuntaukset.
Perinteinen luonnonnoituus
Perinteisellä Luonnonnoituudella tarkoitamme tässä yhteydessä polyteististä noituutta, jonka juuret ovat suomalaisessa shamanismissa ja kelttiläisessä kulttuurissa ja jolla ei ole "omaa nimeä" kuten muilla luonnonuskonnoilla joita näillä sivuillamme olemme esitelleet. Perinteisellä luonnonnoituudella ei ole mitään perusteosta eikä sitovia sääntöjä, vaan se muotoutuu harjoittajansa mukaan. Keskeinen merkitys on luonnon ja perinteiden kunnioittamisella, monijumaluskolla, sapattien vietolla sekä parantamisella ja ennustamisella.
Perinteisessä luonnonnoituudessa vietetään sapatteja, jotka ovat druidismista ja shamanismista tuttuja vuosijuhlia. Jokaiseen sapattiin liittyy oma merkityksensä, ja jokaista sapattia juhlitaan tämän merkityksen mukaisesti, esimerkiksi Samhainina juhlitaan kesän loppua, vuoden pimeimmän ajanjakson alkua sekä muistetaan vainajia. Samhainina katetaan vainajillekin pitopöytään paikka ja Samhainillasta lähtien poltetaan jatkuvaa, suojaavaa ja ohjaavaa, tulta aina Yuleen saakka.
Perinteinen luonnonnoituus kunnioittaa luontoa sellaisenaan sekä sen jumaluuksia ja perinteinen luonnonnoituus uskoo että elementeillä, tulella, maalla, ilmalla ja vedellä, on niin maskuliininen kuin feminiininen jumaluutensa, joita puhutellaan vaikkapa Isä ja Äiti Maaksi. Tässä uskossa kunnioitetaan myös muita olemassa olevia, maan päällä, alla tai ilmassa asustavia kanssakulkijoita kuten Maanväkeä, Vedenväkeä, Metsänväkeä, Ilmanväkeä sekä henkiä, Keijuja ja Haltijoita.
Perinteistä luonnonnoituutta harjoittavalla henkilöllä voi olla kotonaan alttari, jonka äärellä hiljentyä ja hän voi halutessaan istahtaa kynttiläringin sisälle mietiskelemään. Keittiönoituus, yrtit, parantaminen, ennustaminen, luonnonsuojelu, vapaaehtoistyö ja muut humanistiset asiat voivat olla luonnonnoidalle tärkeitä asioita. Mikään pakko ei kuitenkaan ole tällaisia asioita harjoittaa, vaan tärkeintä on se mitä sisällään tuntee ja miten luontoa ja kanssaeläjiä kohtelee.
Asatru (Aasainusko)
Asatru eli Aasainusko on muinaiseen skandinaavialaiseen viikinkiaikaiseen uskontoon pohjautuva ns. uuspakanallinen luonnonuskonto. Aasainuskon juuret ovat norjalaisten Edda-runojen mytologiassa.Nykymuotoinen Asatru on lähtöisin Islannista jossa se on virallisena uskontona ollut jo 1970-luvun alkupuolelta.
Asatru on polyteistinen uskonto, eli Asatrussa uskotaan useaan samanarvoiseen jumaluuteen. Jumaluuksia on niin maskuliinisia (miehiä) kuin feminiinisiä (naisia) eli Jumalia tai Jumalattaria. Asatrussa jumaluudet jakautuvat pääasiassa kahteen eri sukuun, Aasoihin ja Vaaneihin, joista Aasat ovat soturisukua ja Vaanit luonnon ja hedelmällisyyden jumaluuksia. Tunnetuimpia Asatrun jumaluuksia ovat Thor (Ukkosen Jumala), Odin (Sodan ja Viisauden Jumala) ja Freya (Rakkauden, Kauneuden ja Taistelun Jumalatar). Asatrussa kaikki jumaluudet ovat samanarvoisia ihmisten kanssa.
Asatrussa yhdeksää maailmaa, Midgardia, Asgardia, Vanaheimia, Alfheimia, Nidavelliria, Jotunheimia, Svartalfheimia, Niflheimia ja Muspelheimia sitoo yhteen elämänpuu Yggdrasil. Näistä maailmoista Midgardissa (Keskimaassa) elää ihmiset, Asgardissa Aasat ja Vaanit Vanaheimissa.
Aasainuskon tavoitteena on elää merkityksellinen ja hyvä elämä ja yksilön vapaus on tärkeässä asemassa, kuitenkin vastuuta unohtamatta. Ihmisen teot ovat tärkeässä asemassa ja omista teoistaan tulee kantaa vastuu. Asatrussa ei ole kirjoitettuja ohjeita tai kieltoja, vaan yksilö, ihminen, tekee mitä haluaa, kohtuuden muistaen, kunhan kantaa siitä myös vastuun. Asatrussa katsotaan ihmisen voivan vaikuttavan kohtaloonsa Nornien eli Kohtalottarien määrittelemän elämän pituuden puitteissa.
Asatrulle ei ole suomessa omaa virallista yhdistystä, mutta tietoa Asatrusta ja Asatruhenkisiä ihmisiä löytyy netistä paljon.
Druidismi
Druidit olivat kelttikulttuurin tietäjiä ja druidismi perustuukin kelttiläiseen tietäjien perinteeseen ja keltttikulttuuriin. Druidismin juuret ovat pitkällä historiassa mutta alkuperäinen Druidismi on jo kauan aikaa sitten kadonnut katolisen kirkon takia, mutta kuten moni muukin luonnonuskonto, Druidismi on palannut ihmisten keskuuteen kun ajat ovat olleet vähän paremmat.
Druidismissa keskeisiä asioita ovat mm. Vuodenpyörä eli kalenteri jonka mukaan vuosi alkaa Samhain-sapatista 31.10. ja erilaiset jumaluudet, jotka on jaettu kolmeen pääkategoriaan; heimojumaliin, soturijumaliin ja maanjumalattariin ja joita on arvioitu olevan yli 300 erilaista.
Alkuperäinen Druidismi on syntynyt noin 1000-500 vuotta ennen ajan laskun alkua ja kadota se alkoi Roomalaisten vyöryessä Eurooppaan ja kristinuskon tullessa yleisemmäksi. Nykypäivän Druidismi on syntynyt englannissa 1960-luvulla ja sen katsotaan tästä syystä olevan ns. uuspakanallinen uskonto.
Druidit juhlivat kelttiläisiä vuosijuhlia jotka ovat Samhain (uusi vuosi), Imbolc (kevään alku, luonnon heräämisen ja hedelmällisyyden juhla), Beltane (kevään juhla vapun tienoilla) ja Lughnasa (sadonkorjuujuhla) joissa luonto ja luonnon elementit maa, ilma, tuli ja vesi olivat ja ovat edelleen tänä päivänäkin keskeisessä asemassa. Näiden lisäksi Vuodenpyörään kuuluu 4 pienempää juhlaa, sapattia, jotka ajoittuvat vuoden tasauksiin ja seisauksiin.
Nykypäivän druidismi poikkeaa muinaisesta alkuperäisestä druidismista toisin paikoin paljonkin, kuten esimerkiksi sukupuolijakaumaltaan. Siinä missä ennen muinoin druidit olivat aina miehiä, nykypäivänä druidit voivat olla myös naisia. Druidismin harjoittajina on nykypäivänäkin paljon miehiä ja Druidismin parissa sukupuolijakauma onkin tasaisempi kuin muissa luonnonuskonnoissa, joissa yleensä jäsenet ovat suurimmaksi osaksi naisia.
Feri-Traditio
Feri-traditio on uuspakanallinen polyteistinen luonnonuskonto, joka on lähtöisin Amerikasta. Ferissä on samoja piirteitä kuin muissa luonnonuskonnoissa. Keskeisessä osassa ovat uskonharjoittajan sielu sekä omat henkiset voimat jotka ajan mittaan kasvavat.
Feri-tradition isänä pidetään amerikkalaista Victor Andersonia joka oli voimakas shamaani ja joka näki Ferin voodoon kaltaisena alkukantaisena uskontona joka on ollut olemassa kautta aikojen.
Ferissä ei ole perusteosta, vaan uskonto ja sen perinteet kulkevat suusta suuhun ja muuntuvat matkalla, kunkin uskonharjoittajan tarpeiden mukaan, kuten Victor Andersonkin aikoinaan Feriä eteenpäin oppilailleen opetti.
Feri-tradition harjoittajat uskovat olevansa ihmisiä ja tulevansa henkisen kasvun myötä haltioiksi. He uskovat sielujen yhdistymiseen ja Tähtijumalattareen. Vaikka Feri on monijumalainen uskonto, siinä korostetaan Jumalattaren osaa niin että Feriä voisi pitää jopa henoteistisena (yksi "pääjumaluus" ja useampia "alijumaluuksia") uskontona. Jumalattaren lapsia ovat Pyhät Kaksoset ja Sininen Jumala.
Vaikka Ferissä on paljon samoja piirteitä kuin muissa luonnonuskonnoissa, siinä on myös paljon uniikkeja piirteitä, joita ei muista uskonnoista löydy, kuten Viattomuuden Musta Sydän ja Sininen Ferituli. Feri ei yleisen väärinkäsityksen tavoin siis ole osa Wiccan moninaisia muotoja, vaan täysin oma ja uniikki uskontonsa.
Suomenusko
Suomenusko on itämerensuomalaiseen mytologiaan perustuva polyteistinen uskonto joka on kehittynyt vuosisatojen ja -tuhansien aikana. Suomenuskon keskeisiä asioita ovat luonto, suomalaiset jumaluudet, esi-isien elämäntapa ja suomenuskon sielunmaiseman kunnioittaminen.
Suomenuskoon liittyy olennaisesti useita satoja vuosia vanhoja pyhiä paikkoja luonnossa, kuten lähteitä, lehtoja sekä kiviröykkiöitä. Suomenuskoon kuuluu myös useita perinteisiä juhlia, kuten helavalkeat (kevään juhla, toukojuhla), kekri (marrasyö) ja karhunpäivä (kesän lämpimin aika, karhujen palvonta on kautta aikain kuulunut suomalaiseen kulttuuriin).
Suomenuskoon liittyy myös voimakkaasti niin vainajien henget, jumaluudet kuin haltijatkin sekä usko siihen että kaikella on sielu, oli sitten kyse kivistä, tähdistä tai eläimistä. Suomenuskon mukaan elämä ei lopu kuolemaan, vaan sielu siirtyy kehon kuoleman jälkeen Tuonelaan.
Moni on varmasti tietämättään törmännyt erilaisissa yhteyksissä Suomenuskon jumaluuksiin, kuten Väinämöiseen (Veden Jumala, parantaja ja tietäjä), Ukkoon (Taivaan ja Ukkosen jumala), Louhi (Pohjolan Emäntä) ja Ahti (Veden Jumala, Hallitsija ja Veden Väen Johtaja). Suomenuskossa esiintyviä haltijoita ovat mm. Saunanhaltija ja Kodinhaltija, joista myös vanha isovanhempiemme polvi on saattanut puhua.
Suomen kulttuuriin kuuluu vahvasti runomittainen tarusto ja loitsusto ja Kalevalalla - Suomen Kansalliseeppoksella - on suuri merkitys Suomenuskoisten joukossa.tten kyse kivistä, tähdistä tai eläimistä. Suomenuskon mukaan elämä ei lopu kuolemaan, vaan sielu siirtyy kehon kuoleman jälkeen Tuonelaan.
Voodoo
Voodoolla tarkoitetaan maailman laajimmalle levinnyttä luonnonuskontoa, jossa on shamanistisia vaikutteita ja jota harjoitetaan erityisesti Afrikassa ja Karibialla. Erityisen voimakkaassa asemassa Voodoo (eli Vodou) on Haitilla, jossa jopa 90% väestöstä harjoittaa voodoota ja jossa Vodou on ollut vuodesta 2003 lähtien virallinen kirkko. Voodoossa on monia eri haaroja, joilla kaikilla on omat erityispiirteensä ja niiden kirjon vuoksi tässä kerrottakoon vain yleisimpiä ja kaikille yhteisiä asioita.
Voodoon keskeisiä asioita ovat parantaminen ja voodoopapit (joita kutsutaan nimellä houngan) sekä voodoovelhot (joita kutsutaan nimellä bokor). Houngan on pappi, joka tuntee ja toimii vain parantamisen ja muun yleisesti hyvän asian puolesta kun taas Bokor tuntee magian, joka liittyy esimerkiksi kirouksiin. Bokor ei silti välttämättä ole paha, sillä hän voi toimia yleisen hyvän eduksi, käytäen vain toisenlaista magiaa kuin Houngan. On siis henkilöstä kiinni, millainen magian harjoittaja on.
Zombiet liittyvät olennaisena osana Voodoohon, tosin eivät ihan siinä mielessä millaisen kuvan elokuvateollisuus ja kirjallisuus zombeista antavat. Voodoossa papit voivat tehdä ihmisestä "zombien" erään aineyhdisteen avulla joka hidastaa elintoimintoja ja vaivuttaa kooman kaltaiseen tilaan. Bokor papilla on vasta-aine ja taito palauttaa tällainen ihminen normaalitilaan.
Voodoossa jumaluudet ovat yleisesti ottaen esi-isien henkiä jotka ovat henkinä lähellä Jumalia taikka afrikkalaisen mytologian jumaluuksia. Oli jumalkäsitys sitten kumpi tahansa, Jumalia ja erilaisia henkiä kunnioitetaan syvästi Voodoon keskuudessa. Voodoossa uskotaan, samoin kuin shamanismissa, että kaikki, niin kivet kuin kasvitkin, ovat elollisia ja luonnossa on äärettömästi erilaisia henkiä. Voodoonkin keskuudessa on erilaisia pyhiä paikkoja luonnon helmassa.
Toisin kuin yleisen väärinkäsityksen takia luullaan, Voodoohun kuuluu melko vähän akupunktioneuloin pisteltyjä nukkeja ja mustaa magiaa.
Šamanismi (Shamanismi)
Shamanismi lienee maailman vanhin uskonto, sillä sitä on ollut ympäri maailmaa kutakuinkin niin kauan kuin ihminen on ollut olemassa. Shamanismissa on paljon kulttuurillisia eroja mutta pääpiirteet kuten luonnon kunnioittaminen ja sen kanssa toimiminen, henkimaailman kanssa yhteydessä oleminen ja parantaminen ovat kutakuinkin jokaisessa Shamanismin suuntauksessa vallitsevia piirteitä
Shamaanit olivat ja ovat tänäkin päivänä parantajia, näkijöitä, tietäjiä ja henkimaailman ammattilaisia yhteisönsä parissa. Kulttuurista ja yhteisöistä riippuen Shamaaneita oli joko yksi tai useampi yhteisössä. Jos Shamaaneita oli useampia, heillä oli yleensä omat vahvuusalueensa niin että yksi saattoi toimia parantajana, toinen näkijänä, kolmas henkimaailman taitajana ja niin edespäin.
Nykypäivänä Shamaanit eivät ole ihan samanlaisessa yhteisöllisessä asemassa kuin ennen, mutta omissa piireissään, perheensä, sukunsa ja ystäväpiirinsä keskuudessa nykypäivän Shamaaneillakin on kunnioitettu asema.
Shamaaniksi ei vain päätetty ryhtyä, vaan Shamaaniksi tuleminen vaati sisäisen kutsumuksen joka saattoi kulkea suvussa tai tulla unissa tai suurten elämänmuutosten myötä. Tällaisen kutsumuksen saanut kutsuttiin yleensä yhteisössä toimivan tai toimivien vanhempien Shamaanien oppilaaksi. Tämä oppilas-opettaja-suhde kesti yleensä niin kauan kunnes vanha Shamaani menehtyi. Jos yhteisössä toimi useampia Shamaaneja, oppipoika saattoi olla heidän kaikkien opissa, jotta oppi mahdollisimman monipuolisesti Shamanismin taidot ja tiedot. Nykypäivänä Shamanismia harjoitetaan paljon ilman oppilas - opettaja -suhdetta, ns. itseoppineina Shamaaneina.
Shamanismiin kuuluu olennaisesti henkimaailman kanssa toimiminen, kahden valtakunnan - elävien ja kuolleiden - välillä toimiminen. Shamaanin uskotaan pystyvän siirtymään, transsissa tai unessa tai vastaavassa tilassa, henkimaailmaan, kuolleiden valtakuntaan, jossa hän toimi elävien ihmisten ja elävän valtakunnan puolesta.
Shamaanien uskotaan pystyvän muuttavan muotoaan eläimeksi, kasviksi tai jopa elottomiksi esineiksi ja näin pystyvän vaikuttamaan kaikkeen luonnossa. Shamaanit eivät kuitenkaan ikinä käytä tätä kykyään turhaan, vaan ainoastaan silloin kun näihin asioihin tarve on jostain syystä, esimerkiksi muinoin metsästyksen mahdollistamiseksi.
Shamaanin tärkeimpiä työskentelyvälineitä ovat henkioppaat ja rumpu sekä erilaiset lääkinnässä ja näkemisessä käytettävät yrtit ja uutteet.
Wicca
Wicca on 1900-luvun puolen välin paikkeilla syntynyt ns. uuspakanallinen luonnonuskonto, jonka keskeisiä asioita ovat luonnon kunnioittaminen, noituuden harjoittaminen ja Aurinkopyhät eli sapatit. Wiccan isänä pidetään englantilaista Gerald Gardneria ja Wiccaa harjoitetaan nykypäivänä ympäri maailmaa.
Wicca jakautuu karkeasti kahteen eri haaraan, perinteisempään traditionaaliseen Wiccaan ja mukautuvampaan eklektiseen Wiccaan. Vaikka noituus on tärkeä osa Wiccaa, kaikki Wiccat eivät ole noita eivätkä kaikki noidat Wiccoja.
Wicca on saanut vaikutteita niin kelttiläiseltä kuin germaaniseltakin kulttuurilta ja Wiccan sapatit, eli Aurinkopyhistäkin perustuvat näiden kulttuurien alkuperäisiin pyhiin. Wiccan sapatit ovat Samhain (uusi vuosi) lokakuussa, Yule (talvipäivänseisaus, joulu) joulukuussa, Imbolc (Morsiamen juhla, luonnon heräämisen juhla) helmikuussa, Ostara (kevätpäiväntasaus) maaliskuussa, Beltaine (vapunpäivä) toukokuussa, Litha (kesäpäivänseisaus) kesäkuussa, Lammas (toiselta nimeltään Lughnasa, Wiccan ensimmäinen sadonkorjuujuhla) elokuussa ja Madron (syyspäiväntasaus) syyskuussa.
Traditionaaliseen Wiccaan liittyy dualistinen usko, eli uskotaan olevan Jumala ja Jumalatar kun taas eklektiseen Wiccaan kuuluu polyteistinen usko, eli jumaluuksia on monia erilaisia. Tradtionaaliset Wiccan harjoittajat järjestäytyvät usein Coveneiksi, noitapiireiksi kun eklektikot usein harjoittavat uskoaan yksin tai vapaammissa ryhmissä.
Wiccat tekevät erilaisia rituaaleja etenkin sapatteina, mutta myös muutenkin. Suurella osalla Wiccoista on oma alttari jossa on kynttilä, athame eli rituaaliveitsi joka kuvastaa Jumalaa, malja joka kuvastaa Jumalatarta sekä pentagrammi, joka symbolisoi uskoa ja elementtejä, tulta, maata, ilmaa ja vettä. Elementit sekä jumaluudet liittyvät olennaisena osana Wiccan rituaaleihin.